KERRONNAN KEINOJA
-kertoja(t) (teoksen ääni, eri asia kuin kirjailija; minä-kertoja; hän-kertoja; kaikkitietävä kertoja; osittain kaikkitietävä kertoja; objektiivinen kertoja =puolueeton, häivytetty kertoja, ulkopuolinen kertoja, ei useinkaan näe ajatuksia; kommentoiva kertoja=subjektiivinen kertoja=dramatisoituva, kertomuksen osaksi tuleva kertoja kertoja; epäluotettava kertoja)
-kertojan suhde itseensä kertojana, lukijaan
-näkökulma(t)(kenen näkökulmasta kerrotaan, voi vaihdella)
-aikasuhteet (historiallinen tapahtuma-aika, kesto, psykologinen, elämyksellinen aika, takaumat, ennakoinnit, hyppäykset, aukot ajassa)
-miljöö(t) (millaiseen miljööseen tapahtumat sijoittuvat)
-motiivit (toistuva elementti, johon lukija kiinnittää huomiot: esinemotiivi, johtomotiivi=toistuva asia, henkilömotiivi=tietty ihmistyyppi tai –luonne, tilannemotiivi= tietty, merkittävä tilanne toistuu)
-aukot (tapahtumissa, ajassa)
-intertekstuaaliset viittaukset
-symbolit, kielikuvat
-kerrontamuodot (suora kerronta, jossa kertoja selostaa tapahtumia; epäsuora kerronta tai ns. eläytymisesitys, jossa kertoja kuvaa myös henkilön ajatuksia; kuvaus, joka pysäyttää ajan, koska keskittyy tarkasti hetkeen; kohtaus, monologi, dialogi, tajunnanvirta=sisäinen monologi)
-sävy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.