Kertomuksellisuus

KERTOMUKSELLISUUS

Kertomus on kuvitteellinen tai tosi tapahtumien sarja, josta syntyy kokonaisuus. Kokonaisuudessa on alku keskikohta ja loppu. Kaunokirjallisessa kertomuksessa ja tarinassa tapahtumat esitetään yleensä aikajärjestyksessä. Journalistisissa kertomuksellisissa jutuissakin kronologisesti etenevä kerronta on tyypillistä, mutta se voidaan myös rikkoa. Tarinallisissa jutuissa  edellytetään, että tapahtumat pitävät paikkansa (esim. artikkeleissa, uutisissa, reportaaseissa ja henkilöjutuissa)

Juoni on tapahtumien kulku kertomuksessa ja esittää tapahtumat niin, että niiden välillä on syys-seuraussuhde.

Kertomuksellisuutta on myös muissa kuin kaunokirjallisissa teksteissä, esimerkiksi elokuvissa, uutisissa, mediateksteissä.

Kertomuksellisuutta käytetään teksteissä, koska kertomuksellisuus on ihmiselle luontainen tapa hahmottaa maailmaa; kertomuksellisuus auttaa ymmärtämään tapahtumien kulkua; kertomuksellisuuden tuoma jännite houkuttelee lukemaan koko tekstin; jännite syntyy voimista ja vastavoimista, joiden avulla tarinaan saadaan draaman kaari; kertomuksellisuus tarjoaa elämyksiä; kertomuksellisuus lisää koskettavuutta, tuo tapahtumat lähemmäksi lukijaa.

Kun joudut tutkimaan jonkin tekstin kertomuksellisuutta, tarinallisuutta, käytä apukysymyksiä:

-Mistä tekstilajista tutkit kertomuksellisuutta?

-Mikä on kertomuksen (tai tutkittavana olevan tekstilajin) aihe?

-Mikä on tekstin tavoite?

-Mihin aikaan ja paikkaan tapahtumat on sijoitettu?

-Mitä henkilöhahmoja tekstin kertomuksessa on? Mitä rooleja heillä on? (sankari, vastustaja, auttaja jne.) Mitä ovat voimat ja vastavoimat, ristiriidat?

-Miten teksti noudattaa kertomuksen rakennetta? Miten etenee? Alku (johdanto tapahtumiin, tilanteen, henkilöiden esittely), keskikohta (toiminnan keskittyminen, mahdollinen jännitettä luova ristiriita), huiput, käänteet, loppu (miten tapahtumasarja, tilanne päättyy tai ratkeaa).

(Draaman kaaren mukaan eteneminen: esittely ei alkuasetelma, nouseva toiminta, huippukohta, laskeva toiminta, loppuratkaisu)

-Missä järjestyksessä tapahtumat esitetään tekstin kertomuksessa? (kronologisesti vai kronologiaa rikkoen,  onko ennakointeja, takaumia, jääkö aukkoja?)

-Mitä kertomukselle tyypillisiä kerrontamuotoja on käytetty (nopeasti etenevä kerronta, kuvailu, dialogit, kohtaukset, clifthangerit)

-Mitä kertomuksellisuudella saavutetaan kyseisessä tekstissä?

(Lähteinä Särmä 6 tehtävävihko ja Jukola 6 tehtävävihko)

Huom! somekertomuksissa on erilainen, yksinkertaisempi rakenne kuin kaunokirjallisissa kertomuksissa. Liikuttavissa sometarinoissa ei ole monimerkityksisyyttä eikä horjuntaa, ristiriitoja. Pääosassa on tietyn henkilön mullistava kokemus, jossa yksityiskohdat rakentavat tarinaa.

Yksilökokemuksena kerrottu tarina luetaan, se jaetaan. Tarinaan suhtaudutaan kritiikittömästi, koska yksilökokemusta aletaan käsitellä faktana, tietona. Kerrottu ja jaettu tarina alkaakin edustaakin ilmiötä ja siitä tulee normatiivista faktaa.Tällaisiin kertomuksiin on helppo samaistua. Ne aiheuttavat reagointia: tunteet mukana, ihastelua, kauhistelua. Näillä keinolla media myös myy tarinoita. Kuitenkaan elämää ei voi pakottaa kääntymyskertomukseksi, jossa ongelmat ratkeavat ja jossa on aina opetus.

Kertomuksellisuutta hyödynnetään myös markkinoinnissa. Bränditarinat, yritystarinat, tuotetarinat eivät varsinaisesti kerrokaan tuotteen tarinaa vaan tarinan kuluttajan näkökulmasta.

(lähteenä https://areena.yle.fi/audio/1-4141322  Nosto: Millaisia vaaroja piilee tosielämän tarinoissa?)