sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Elokuvakerronnan keinot

Lue linkkien avulla, mitä ovat johdanto ja ekspositio; kerronta; lavastus; valaistus; kuvakoot; leikkaus; musiikki ja äänimaailma; henkilöhahmot; kerronnan käännekohdat ja huipentumat; loppu ja sulkeuma
http://elokuvapolku.kavi.fi/fi/elokuvapolku/ylapolku

Lue myös Koulukinon sivuilta elokuvan lukutaito, elokuvan ilme, elokuvan tarina jne.
http://www.koulukino.fi/index.php?id=2530

Lisää käsitteistöä
http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateriaali/kasikirjoitus.jsp

Draaman kaari: esittely eli alkuasetelma, nouseva toiminta, huippukohta, laskeva toiminta, loppuratkaisu
ks. myös oppikirja 94-95 ja Koulukinon selitys
http://www.koulukino.fi/?id=1004

perjantai 19. lokakuuta 2018

Vuorovaikutustaidot ja eettinen dialogi

Mitä ovat vuorovaikutustaidot? Lue linkistä
https://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/ryhmaviesti/osallistujat/yksilo/vuorovaikutustaidot.html

Tutustu linkin kautta reilun somen sääntöihin
https://etiikka.fi/some/reilun-somen-saannot/


EETTINEN DIALOGI

Dialogi on ihmisten välistä keskustelua.

·        Etiikan kysymyksiä ovat Wikipedian mukaan seuraavat asiat: Kuinka meidän pitäisi elää? Kuinka muita yksilöitä tulisi kohdella? Mitä tulisi sisällyttää eettisen pohdinnan piiriin?

·        Mikä tekee teosta oikean tai väärän? Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että meidän pitäisi tehdä jotakin tai että emme saisi tehdä jotakin?

·        Minkä periaatteen mukaan toimijan pitäisi valita, mitä tekoja hän tekee? Mitä eettisiä sääntöjä hänen tulisi noudattaa? (https://fi.wikipedia.org/wiki/Etiikka)



EETTINEN DIALOGI tarkoittaa sellaista keskustelua ja vuorovaikutusta, jossa eri tavoilla ajattelevilla keskustelijoilla on tarkoituksena vaihtaa avoimesti ajatuksia ja löytää uusi, yhteinen näkökulma. Keskustelijat eivät pyri muokkaamaan toistensa mielipiteitä eivätkä löytämään kompromissia, vaan löytämään asiaan uuden näkökulman, joka tuo käsiteltävään asiaan uuden merkityksen.

Dialogi onnistuu, kun osapuolet osaavat kuunnella toisiaan eivätkä jumiudu vain omiin käsityksiinsä. Tärkeintä on, että he ovat rehellisiä ja luottavat toisiinsa, hyväksyvät erilaisia näkemyksiä ja antavat niille tilaa -  osaavat näin kyseenalaistaa ennakkoluulojaan.

Dialogi ei onnistu, jos argumentointi kohdistuu vastapuolena olevaan henkilöön eikä asiaan, jos toinen osapuoli mitätöidään, jos toista osapuolta ei yritetäkään ymmärtää. (Lähteenä Jukola 6)

Vihapuhe on eettisesti kestämätöntä ja rikkoo kaikkia hyvän vuorovaikutuksen sääntöjä. Vihapuhe tarkoittaa vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa ja suvaitsemattomuutta ilmaisevaa tai niihin yllyttävää puhetta. Tällaisessa vuorovaikutuksessa on tarkoituksena loukata kohteen ihmisarvoa ja jopa kumota se.

”Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen tuomioistuinkäytännön ja Euroopan neuvoston määritelmän mukaan vihapuhe käsittää kaikki ilmaisun muodot, jotka levittävät, yllyttävät, edistävät tai oikeuttavat suvaitsemattomuuteen perustuvaa vihaa. Vihapuhe voi liittyä esimerkiksi, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen.”( https://www.syrjinta.fi/vihapuhe)

perjantai 12. lokakuuta 2018

Näytelmäkirjailijoita

Viime aikojen ja tämän hetken merkittäviä suomalaisia näytelmäkirjailijoita:

Laura Gustafsson (katso http://lauragustafsson.fi/)
Juha Jokela (nk)
Heini Junkkaala (katso http://www.naytelmat.fi/a/heini-junkkaala)
Otso Kautto (nk)
Leea Klemola (nk)
Ari-Pekka Lahti (nk)
Pasi Lampela (nk)
Reko Lundán (katso https://fi.wikipedia.org/wiki/Reko_Lundán)
Mika Myllyaho (nk)
Sofi Oksanen (nk)
Sirkku Peltola (nk)
Laura Ruohonen (nk)
Pirkko Saisio (katso https://naytelmat.fi/a/pirkko-saisio)
Juha Siltanen  (katso https://naytelmat.fi/a/juha-siltanen)
Kristian Smeds (nk)
Olli Tola (nk)
Saara Turunen (nk)
Salla Viikka (nk)

nk= näytelmäkulma

Käy Näytelmäkulman sivuilla ja tutustu siellä Ajankohtaista-osioon https://www.dramacorner.fi/fi/ajankohtaista
Etsi tietoa kirjailijoista ja heidän näytelmistään. Katso Näytelmäkulman sivuilta kirjailijan nimellä
https://www.dramacorner.fi/fi/naytelmat-ja-kirjailijat

tiistai 9. lokakuuta 2018

Nykyrunouden piirteitä

Tutustu linkin avulla nykyrunouden piirteisiin
http://www.tulijasavu.net/2010/03/2000-luvun-runous/

Kertomuksellisuus


KERTOMUKSELLISUUS

Kertomus on kuvitteellinen tai tosi tapahtumien sarja, josta syntyy kokonaisuus. Kokonaisuudessa on alku keskikohta ja loppu. Kaunokirjallisessa kertomuksessa ja tarinassa tapahtumat esitetään yleensä aikajärjestyksessä. Journalistisissa kertomuksellisissa jutuissakin kronologisesti etenevä kerronta on tyypillistä, mutta se voidaan myös rikkoa. Tarinallisissa jutuissa  edellytetään, että tapahtumat pitävät paikkansa (esim. artikkeleissa, uutisissa, reportaaseissa ja henkilöjutuissa)

Juoni on tapahtumien kulku kertomuksessa ja esittää tapahtumat niin, että niiden välillä on syys-seuraussuhde.

Kertomuksellisuutta on myös muissa kuin kaunokirjallisissa teksteissä, esimerkiksi elokuvissa, uutisissa, mediateksteissä.

Kertomuksellisuutta käytetään teksteissä, koska kertomuksellisuus on ihmiselle luontainen tapa hahmottaa maailmaa; kertomuksellisuus auttaa ymmärtämään tapahtumien kulkua; kertomuksellisuuden tuoma jännite houkuttelee lukemaan koko tekstin; jännite syntyy voimista ja vastavoimista, joiden avulla tarinaan saadaan draaman kaari; kertomuksellisuus tarjoaa elämyksiä; kertomuksellisuus lisää koskettavuutta, tuo tapahtumat lähemmäksi lukijaa.

Kun joudut tutkimaan jonkin tekstin kertomuksellisuutta, tarinallisuutta, käytä apukysymyksiä:

-Mistä tekstilajista tutkit kertomuksellisuutta?

-Mikä on kertomuksen (tai tutkittavana olevan tekstilajin) aihe?

-Mikä on tekstin tavoite?

-Mihin aikaan ja paikkaan tapahtumat on sijoitettu?

-Mitä henkilöhahmoja tekstin kertomuksessa on? Mitä rooleja heillä on? (sankari, vastustaja, auttaja jne.) Mitä ovat voimat ja vastavoimat, ristiriidat?

-Miten teksti noudattaa kertomuksen rakennetta? Miten etenee? Alku (johdanto tapahtumiin, tilanteen, henkilöiden esittely), keskikohta (toiminnan keskittyminen, mahdollinen jännitettä luova ristiriita), huiput, käänteet, loppu (miten tapahtumasarja, tilanne päättyy tai ratkeaa).

(Draaman kaaren mukaan eteneminen: esittely ei alkuasetelma, nouseva toiminta, huippukohta, laskeva toiminta, loppuratkaisu)

-Missä järjestyksessä tapahtumat esitetään tekstin kertomuksessa? (kronologisesti vai kronologiaa rikkoen,  onko ennakointeja, takaumia, jääkö aukkoja?)

-Mitä kertomukselle tyypillisiä kerrontamuotoja on käytetty (nopeasti etenevä kerronta, kuvailu, dialogit, kohtaukset, clifthangerit)

-Mitä kertomuksellisuudella saavutetaan kyseisessä tekstissä?
(Lähteinä Särmä 6 tehtävävihko ja Jukola 6 tehtävävihko)

Huom! somekertomuksissa on erilainen, yksinkertaisempi rakenne kuin kaunokirjallisissa kertomuksissa. Liikuttavissa sometarinoissa ei ole monimerkityksisyyttä eikä horjuntaa, ristiriitoja. Pääosassa on tietyn henkilön mullistava kokemus, jossa yksityiskohdat rakentavat tarinaa.
Yksilökokemuksena kerrottu tarina luetaan, se jaetaan. Tarinaan suhtaudutaan kritiikittömästi, koska yksilökokemusta aletaan käsitellä faktana, tietona. Kerrottu ja jaettu tarina alkaakin edustaakin ilmiötä ja siitä tulee normatiivista faktaa.Tällaisiin kertomuksiin on helppo samaistua. Ne aiheuttavat reagointia: tunteet mukana, ihastelua, kauhistelua. Näillä keinolla media myös myy tarinoita. Kuitenkaan elämää ei voi pakottaa kääntymyskertomukseksi, jossa ongelmat ratkeavat ja jossa on aina opetus.

Kertomuksellisuutta hyödynnetään myös markkinoinnissa. Bränditarinat, yritystarinat, tuotetarinat eivät varsinaisesti kerrokaan tuotteen tarinaa vaan tarinan kuluttajan näkökulmasta.
(lähteenä https://areena.yle.fi/audio/1-4141322  Nosto: Millaisia vaaroja piilee tosielämän tarinoissa?)

maanantai 8. lokakuuta 2018

Proosan kerronnan keinoja


KERRONNAN KEINOJA
-kertoja(t) (teoksen ääni, eri asia kuin kirjailija; minä-kertoja; hän-kertoja; kaikkitietävä kertoja; osittain kaikkitietävä kertoja; objektiivinen kertoja =puolueeton, häivytetty kertoja, ulkopuolinen kertoja, ei useinkaan näe ajatuksia; kommentoiva kertoja=subjektiivinen kertoja=dramatisoituva, kertomuksen osaksi tuleva kertoja kertoja; epäluotettava kertoja) 
-kertojan suhde itseensä kertojana, lukijaan

-näkökulma(t)(kenen näkökulmasta kerrotaan, voi vaihdella)

-aikasuhteet (historiallinen tapahtuma-aika, kesto, psykologinen, elämyksellinen aika, takaumat, ennakoinnit, hyppäykset, aukot ajassa)

-miljöö(t) (millaiseen miljööseen tapahtumat sijoittuvat)

-motiivit (toistuva elementti, johon lukija kiinnittää huomiot: esinemotiivi, johtomotiivi=toistuva asia, henkilömotiivi=tietty ihmistyyppi tai –luonne, tilannemotiivi= tietty, merkittävä tilanne toistuu)

-aukot (tapahtumissa, ajassa)

-intertekstuaaliset viittaukset

-symbolit, kielikuvat

-kerrontamuodot (suora kerronta, jossa kertoja selostaa tapahtumia; epäsuora kerronta tai ns. eläytymisesitys, jossa kertoja kuvaa myös henkilön ajatuksia; kuvaus, joka pysäyttää ajan, koska keskittyy tarkasti hetkeen; kohtaus, monologi, dialogi, tajunnanvirta=sisäinen monologi)
-sävy



Kirjoitustaidon kokeen esseen tarkistuslista

Tarkista kirjoitustaidon kokeen esseesi (aineistoesseesi) viimeistelyvaiheessa vielä seuraavat asiat: -Noudatinko tehtävänantoa? -Otsikoin...